Ravitsemussuositukset ja vaikutus kolesteroliin

Terveellisessä ruokavaliossa, meille kerrotaan, on runsaasti viljatuotteita, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja, mutta rasvaa ja eläinproteiinia vain kohtuudella. Erityisesti tyydyttynyttä eli "kovaa" rasvaa tulee välttää, sillä sen uskotaan nostavan kolesteroliarvoja ja tukkivan verisuonet.

Koska yksi tämän blogin päätarkoituksista on kyseenalaistaa itsestäänselvyyksinä pidettyjä käsityksiä ravinnosta ja terveydestä, katsotaan näiden väitteiden totuudenperäisyyttä tarkemmin.

Yhdysvaltojen sydänliiton julkaisussa Journal of the American Heart Association ilmestyi joitakin vuosia sitten tutkimus, jossa tarkasteltiin ravitsemussuositusten mukaisen ruokavalion vaikutusta kolesteroliin ja valtimotaudin riskitekijöihin (lähde). Koehenkilöt määrättiin kahdelle erilaiselle vähärasvaiselle ruokavaliolle, joiden aikana heidän kolesteroliarvojaan seurattiin.

Tulokset eivät kuitenkaan olleet aivan sitä, mitä odotettiin.

Vähärasvaisten ruokavalioiden koostumus

Tutkimukseen otti osaa 37 tervettä naista, ja se koostui kahdesta osasta. Ensimmäisessä vaiheessa naiset noudattivat viiden viikon ajan vähärasvaista ruokavaliota, joka sisälsi vain niukasti vihanneksia. Sen jälkeen pidettiin kolmen viikon tauko, jonka jälkeen naiset noudattivat viiden viikon ajan vähärasvaista mutta runsaasti vihanneksia, marjoja ja hedelmiä sisältävää ruokavaliota. Ruokavalioiden noudattamisen varmistamiseksi tutkijat valmistivat ruoat ja valvoivat aterioita.

Kummankin vaiheen ruokavalio sisälsi 8 annosta viljatuotteita, 3-4 annosta vähärasvaisia tai rasvattomia maitotuotteita ja 2 annosta vähärasvaista lihaa, kanaa tai kalaa. Ensimmäisessä vaiheessa osallistujat saivat lisäksi 2 annosta hedelmiä ja vihanneksia päivässä. Seuraavassa vaiheessa hedelmien ja marjojen määrää nostettiin 4-5 annokseen ja vihanneksia 5-6 annokseen.

Koehenkilöiden normaalisti käyttämät rasvat korvattiin kasviöljyillä ja -levitteillä, jotka sisälsivät vain vähän transrasvoja. Kokonaisrasvan ja tyydyttyneen rasvan määrä väheni, kun taas monityydyttymättömien rasvojen määrä kasvoi. Rasvan sijaan osallistujat söivät enemmän hiilihydraatteja ja proteiinia. Myös kuidun määrä kasvoi, jälkimmäisessä vaiheessa liki kaksinkertaiseksi.

Ruokavaliot olivat siis hyvin lähellä virallisia suosituksia: ne sisälsivät rasvaa ja eläinproteiinia vain kohtuudella, rasva oli runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja sisältävää kasviöljyä, maitotuotteet olivat vähärasvaisia tai rasvattomia, ja kuitupitoisia viljatuotteita oli runsaasti. Lisäksi jälkimmäisessä vaiheessa vihannesten, marjojen ja hedelmien määrä oli suuri.

Suomalaisten ravitsemusasiantuntijoiden näkökulmasta kyseessä oli siis ihanteellinen ruokavalio niin yleisen terveyden kuin painonhallinnan kannalta – ja itse asiassa suurin osa tutkijoista oli suomalaisia. Ennen kaikkea tällaisen ruokavalion pitäisi virallisen kannan mukaan vaikuttaa myönteisesti kolesteroliarvoihin. Mitä siis kahden viiden viikon jakson aikana tapahtui?

HDL, LDL ja triglyseridit

Ensimmäisessä – vain niukasti vihanneksia, hedelmiä ja marjoja sisältäneessä – vaiheessa osallistujien kokonaiskolesteroli pysyi ennallaan. Triglyseridit ja HDL-kolesteroli sen sijaan laskivat. LDL-kolesteroli nousi, joskaan muutos ei ollut tilastollisesti merkittävä.

Seuraavassa vaiheessa kokonaiskolesteroli putosi. Triglyseridit pysyivät ensimmäiseen vaiheeseen nähden ennallaan, mutta sekä HDL että LDL laskivat:

Rasvan määrän vähentäminen ja eläinrasvojen korvaaminen kasviöljyillä ei siis muuttanut kokonaiskolesterolia, mutta kolesteroliprofiili muuttui: HDL ja triglyseridit laskivat, ja LDL nousi. Triglyseridejä lukuun ottamatta muutos oli siis huonoon suuntaan.

Kun vähärasvaiseen ruokavalioon lisättiin runsaasti vihanneksia, hedelmiä ja marjoja, kokonaiskolesteroli laski selvästi. LDL pysyi tutkimuksen alkuun nähden ennallaan, mutta HDL laski. Toisin sanoen, kokonaiskolesterolin määrää ei saatu laskettua vähentämällä "haitallista" LDL:ää vaan "hyödyllistä" HDL:ää. Triglyseridien määrä sentään pysyi samana kuin ensimmäisen vaiheen jälkeen ja oli tutkimuksen alkuun verrattuna alhaisempi.

Hapettunut LDL ja lipoproteiini (a)

Sekä hapettunut LDL että lipoproteiini (a) korreloivat valtimotaudin riskin kanssa itsenäisesti ja selvemmin kuin kokonaiskolesteroli tai pelkkä LDL. Hapettuneen LDL:n uskotaan suoraan aiheuttavan valtimotukkeumien kertymistä ja tulehdusta. Lipoproteiini (a) on tunnettu riskitekijä monissa sydän- ja verisuonisairauksissa, vaikka sen fysiologista merkitystä ei täysin ymmärretäkään.

Mielenkiintoisinta tuloksissa on se, että hapettuneiden LDL-partikkeleiden määrä ja lipoproteiini (a) olivat vähärasvaisten ruokavalioiden jälkeen selvästi koholla. Hapettunut LDL nousi ensimmäisessä vaiheessa peräti 27 prosentilla. Hedelmien, vihannesten ja marjojen lisäämisen jälkeenkin hapettuneiden LDL-partikkeleiden määrä oli 19 % suurempi kuin tutkimuksen alussa. Lipoproteiini (a) puolestaan oli ensimmäisessä vaiheessa 7 prosenttia ja toisessa vaiheessa 9 prosenttia korkeampi kuin alussa.

Kaksi olennaista ateroskleroosin riskitekijää siis paheni ravitsemussuositusten seuraamisen jälkeen merkittävästi. Vaikka plasman antioksidanttipitoisuus oli yhteydessä vihannesten, hedelmien ja marjojen määrään, antioksidantit eivät selvästikään kyenneet suojaamaan haitallisilta muutoksilta.

Muutokset kokonaiskolesterolissa, HDL:ssä, LDL:ssä ja triglyseredeissä olivat varsin pieniä, mikä voi osaltaan johtua tutkimuksen lyhyestä kestosta. 27 prosentin hyppäys hapettuneen LDL-kolesterolin määrässä kuitenkin osoittaa, että ruokavaliolla voi olla dramaattisia vaikutuksia jo lyhyessä ajassa.

Yhteenveto

Tutkijat kuvaavat yhteenvedossa tuloksia odottamattomiksi. Heidän mukaansa rasvan (ja erityisesti tyydyttyneen rasvan) vähentämisen olisi pitänyt johtaa riskitekijöiden laskuun eikä nousuun. Tutkijat siteeraavat useita tutkimuksia, joissa tyydyttyneiden rasvahappojen korvaaminen monityydyttymättömillä johti "suotuisaan" kokonaiskolesterolin laskuun. Miten siis valtimotaudin riskitekijät eivät parantuneetkaan?

On totta, että paljon monityydyttymättömiä rasvahappoja sisältävät rasvat keskimäärin alentavat kolesterolia (joskin tarkkaan ottaen eri rasvahapoilla on kolesteroliin erilainen vaikutus). Aivan toinen kysymys on kuitenkin se, onko kokonaiskolesterolin määrällä merkitystä. Jopa virallisissa suosituksissa todetaan, että HDL:n ja LDL:n suhde kertoo enemmän kuin pelkkä kokonaiskolesteroli.

Vähärasvainen ruokavalio sai tälläkin kertaa kokonaiskolesterolin laskemaan, mutta jos se tapahtuu laskemalla HDL:ää ja pitämällä LDL:n ennallaan tai jopa nostamalla sitä, onko muutos todella positiivinen? Ennen kaikkea, jos kokonaiskolesterolin laskun yhtydessä lipoproteiini (a) ja hapettunut LDL kohoavat merkittävästi, voiko lopputulosta pitää tarkoituksenmukaisena?

Koska tutkimuksen tulokset eivät sovi yhteen ruokavaliosuositusten kanssa, tutkijat esittävät yhteenvedossa vaihtoehtoisen selityksen ristiriitaisille tuloksille: korkea lipoproteiini (a) ja hapettunut LDL saattavatkin vähärasvaisen ruokavalion yhteydessä kertoa jo tehdyn valtimovahingon korjaantumisesta ja olla siten positiivisia merkkejä. Siis juuri päinvastoin kuin yleensä ajatellaan. Uskokoon ken tahtoo.

Niille, jotka suhtautuvat ns. kolesterolihypoteesiin varauksella, näissä tuloksissa ei ole paljoakaan uutta ja ihmeellistä. Monityydyttymättömien rasvahappojen mahdollisista haittavaikutuksista ei vain yleensä puhuta suureen ääneen. Jokainen, joka noudattaa orjallisesti virallisia ravintosuosituksia, tehköön sen omalla vastuullaan.